En enää unta saaTaas kun vauva nälkäänsä itkeeEnkä hennoisi millään sua herättää
Vaikka panettaaEn silti kierähdä päälleLiian vähiin sun unes jo muutenkin jää
Mä joudun nousemaanVoitelen lapselle leivänJa laitan päälle reilusti makkaraa
Se siinä jokeltaaMä kauhukseni sen ensiksi huomaanEihän sil' oo edes hampaita ollenkaan
Ota leipää, pienokainen
Mon sommeil est coupéC'est encore le bébé qui pleure sa faimEt l'idée de te réveiller me heurte dur
Même si je me sens virilJe ne me roule pas dessusLe sommeil te fait déjà assez défaut
Je suis obligé de me leverJe fais une tartine pour l'enfantEt j'y étale un généreux tas de jambon
Le voilà qui zozoteJe constate d'abord à ma stupéfactionQue le petit n'a même pas une seule dent
Tiens, du pain, mon petit cher