Minne värit meiltä haalistui?Minne kauniit muistot hautautui?Sanat alkoi tehdä vankilaaRakkaus hiljaa kuolemaa
Valehtelen, jos väitänOlevani hänen, vain häntä vartenValehtelen, kun puhunSiksi olen useimmiten hiljaa
Vielä yhden kerran hymyilenKai tää on ilta viimeinenLämpö haihtuu ilta-aurinkoonKäännyn pois ja yksin tiellä oon
Valehtelen, jos väitänOlevani hänen, vain häntä vartenValehtelen, kun puhunSiksi olen useimmiten hiljaa
Où les couleurs nous se sont-elles estompées ?Où les beaux souvenirs se sont-ils enterrés ?Les mots commençaient à faire une prisonL'amour doucement la mort
Je mentirai si j'affirmed'être à lui, pour lui seulementJe mens quand je parleEn raison le plus souvent je me tais
Une seule dernière fois je sourisc'est peut-être le dernier soirLa clémence disparait dans le soleil du soirJe me retourne et seule je suis sur la voie
Je mentirai si j'affirmed'être à lui, pour lui seulementJe mens quand je parleEn raison le plus souvent je me tais