Pokka

Yhtä toivon enemmän kuin muutapaljon sen vuoksi antaisinEttä tuntisit oikeestimiten paljon sä haavoititja miten kerran toisensa jälkeense kaikki uudestaan nöyryytti

Älä väitä ettei oosulla muka muistoovai pidätsä mua tyhmänäjolla ei oo väliäitsestäänselvyytenälasten palapelinä

CHO:Pokkaa sulla on ainakinse on käynyt selväksiLiikaa oot sen varjollajo varastanut anteeksiMistä sait sen käsityksen,et noin voi tehdä toisille?Mut se mun täytyy kyllä myöntääsullon pokkaa ainakin

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaavarsinkaan kun se mitään muuta eiMut tekisitkö sä uudestaansaman jos saisit valita?Onko sussa jäljellä palaakaan inhimillisyydestä?

Joo mä tiedän mitä tunnen mutta koskaansitä ääneen sano enMä pelkään että joskus peilistä katsoo sun kaltainenMä en suutu, enkä raivoo, enkä huudasiihen suostu enää enYksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan

kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensäsiitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisälläja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeäkun oon vapaa kaikesta, mitä kannan mukanaTiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajuasiitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinuaavasit mun silmät enkä usko enää satuja