Eloonjäänyt
Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttavaJossakin vaiheessa on lasku maksettavanaJossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva
Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotinNyt jäätyisin hengiltä pois kyydistä jos hyppäisinKerosiini palaa, horisontin yllä aurinko - se laskee, kauniimpana kuin koskaan
Pakkolaskun, tulen, paineen läpi viestinä on lyhyesti: Ei ole eloonjääneitäMusta laatikko, tästä selvinnyt ei ihminenKatkaisen pian virran, säästän voimavaraniEn osaa uida, silti yrittää voin kaikkeniTaistelleen pinnan yllä, haukkoen happea, suolavettä, myrkkyjä, huutaen apua
Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehkä oppineet lentämään omin siivinEmme kontrolloi hakien olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien, vaan nähneet yli rajojen, yli ohjainten
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluuttaMutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuriÄäntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todetaEvoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollu syytä säilyttääSäilyy kaaos kontrollissa
Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonjääneiden, toivon rippeiden,Matkaa on taitettu liiankin kauan
Näen kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydistä kaiken turhan painon poisKuka haluaa olla ilmaa raskaampi
Nojaan pehmeään istuimeen, tallennan tarinaniJa kun meri kutsuu, minä kuuntelen
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta(Hulluuden me hallitsimme)Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri(Muureja me rakensimme)Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta(Lopussa me hävisimme)Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollu syytä säilyttääSäilyy kaaos kontrollissa
Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen