Kuoleman Kulkumies
Nyt on yli-ihmisen loputon päiväsen määrä on kattaa ikuisuusken kuulee kun kuuntelee, natiseepian kosmoksen kudelmat liitoksistaan
On tulessa sieraimet hevosienja kylät, ne poltetaan maahanon seipäissä hahmoja ihmisienja ovimies viittoo, tulkaahan
Kun me kaadumme tulette mukana tejotka sormeakaan ette nostaneetkun me kerroimme teille, on määränä tuhoja kunnia, valta ja maailma uus
Ole julmempi muita, ole moraalitonole puhdas kuin parkittu nahkaole kova ja kiiltävä kuin öinen taivasole pyhä kuin loputtomuus
Pian taivaalla hiiltyvät lintujen kolonnat,pelloilla autuaat roihuaa sadotsankarit sarojen välillä marssiija survaisee välistä pistimellään