+-0
Taon yksin sieluni mustaa varjoamuotokuvaa mustemmaksi muuttuvaaei keskeneräinen kuva lämmitäei se tuo varjon valtaan lohtua
Hyvin osasin kyllä alkaakunpa osaisin joskus lopettaamiksi jatkaa matkaa, joka johtaarumaan muotokuvaanihmisen irvikuvaankapisen rakin elämäänjämään, josta käteen jääplusmiinus nolla
Katson yksin luomustani yössä hohtavaase ojentelee kynsiään, kutsuu renkiäänleikkimään "seuratkaa johtajaa"kulkemaan Helvettiin johtavaa tietä