Haikara
Olen oppinut elämään viisaasti karusti,Tähyilen taivasta, rukoilen Jumalaa,Ja illan suussa kävelen pitkään,Väsytän turhaa ikävääni.
Kun notkossa ohdakkeet kahisevatJa pihlajaterttu on kypsyyttään raskas,Minä sepitän hilpeitä laulujaKauniista katoavasta elämästä.
Palaan kotiin. Pörröinen mairea kissaKehrää ja nuolaisee kättäni.Sahan tornissa järvenrannallaLoimuaa kirkas tulenliekki.
Harvoin haikara laskeutuu katolle,Sen huuto rikkoo hiljaisuuden.Jos nyt koputtaisit ovelleni,En ehkä edes kuulisi.