Routa ei lopu
Hän syntyi suklaamunasta, hän varttui, kasvoi karkkikaupassahän on hymyilevä pullapitkomies täynnä rusinoita, otsassa voisilmäHän kuuntelee tätäkin vatsa täynnä, poltellen sikariaHän etsii jotain katseellaan; seinä, seinä, seinä, seinä!
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaanKaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Hän on uloskannettu elämä, hän itkee yksin korpikuusen allaHän on unohdettu lapsi, leikkii legoilla lattiallaEtsii palasia jotka isä levitti, jotka äiti imuroihän tahtoo ulos huoneestaan, seinä, seinä, seinä, seinä!
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaanKaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Sairaalan käytävän viiltävät valot on sinun puolestasi vuodatettuKostean mullan hiljaisuus sinun edestäsi annettu