Olen kuullut merestä
Jos eksyn maailmasta ja harhailen metsään pimeäänKun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimäänEthän silloin estä minua hukkaan vaeltamastaKaikki on ehkä vain satua, tahdon sen omin silmin todeta
Jostain kantautuu laulu tuo kauan sitten unohdettu sävel
Oon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästäEi oo milloinkaan kukaanEi oo koskenut pohjaan
Jos vajoan kuin oisin unessa, on mukana kipinä toivoaPitelin sitä taskussa odottaen jotain suurta tapahtuvaksiSilloin kuulin kaukaa laulua kuin muistuttaisi jokin minuaJostain jonka unohtanut olin, kauan sitten kadotin sen
Oon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästäEi oo milloinkaan kukaanEi oo koskenut pohjaan
Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista
Oon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästäEi oo milloinkaan kukaanEi oo koskenut pohjaan