Sillat
Nyt mä nään sut vastarannal,yksin tsiigamassa liekkeihinja ihan paskan spiidaamas,vaik vilkutan et liikahdakkaan.Mäkin oon vaan liian maassa, en riitaa haasta,en fiilaa matsaa.Mut mun päässä viiraaja tiedät et demonit on riivaamassa.Eilen illal vast olin kyytii kentälle meille tilaamassa.Nyt liian monta miinaa maassa, kaiken pilaamassa.En koskaan siimaa anna ja silti oon itse aina minglaamasja tinaamassa, joka likan kanssa flirttaamassa.Just kun saatiin hommat raiteilleen,sä aloit taiteilee ja vaiheileeTähdet vaimenee, tarina palaa kaikkine vaiheineen.Palaan takas lähtöruutuun, en kai osaa muuta ku sylkee,siks menin ja raapasin sen stidin tikkuaskin kylkeen.
Kertosäe:Miks sä sytytit sillat palaan?En löydä enää sun luoTeitkö sä tän tahallaan?Nyt kaikki palaa.Miks sä sytytit sillat palaa?Sun liekit satuttaa mua.Jätit mun maailman palamaan,Nyt kaikki palaaNyt kaikki palaaNyt kaikki palaa.
Kyllä, yea, Sillat tahallaan sytytin palamaan,etten takaskaan pystyisi palaamaan enää.Ei sanaakaan kannata manata,ei samalla tavalla kannata elää.Aika parantaa haavat ja vakaana maailma radallaan lepää.Kuten aina taas vaellan satamaan,artisti lavalla starana vetää.Taas puhaltaa uudet tuulet mut,aika ei oo tunteita huudellut.Vielki tunnet mut niinku mä tunnen sut.Mä kuumennun, kun sä kuumennut.Jos oisit ystäviäs kuunnellu, ku ne oli sulle huudellu.Ei ois toisiamme turmeltu, nyt kaikki on runneltu.Oon kuullu et kipu on väistämätöntä, kärsiminen vapaaehtosta.Silti pyörin tuhkas ja kirjotan vuodest toiseen samaa eeposta.Palaan takas lähtöruutuun, en kai osaa muuta ku sylkee.Siks menin ja raapasin sen stidin tikkuaskin kylkeen.
Kertosäe
Luottamus on kun paperi kun se rypistyy,se ei palaa ennalleen koskaan kun tulee tyrittyy.Se on vaan silmänräpäys, kun se omalle kohalle kolahtaa.Kestää tuhat kertaa kauemmin toipuu ku romahtaa.Luottamus on kun paperi kun se rypistyy,se ei palaa ennalleen koskaan kun tulee tyrittyy.Vaikka särjit mun maailman, niin ei nää tunteet mee pois.Ethän sä nyt jumalauta mulle tee noin, hä?
Kertosäe