Ystäväin
Mä ilmestyn kuin tyhjästä,kun tuulet päättää kääntyäja ummet lammet puhun itsestäinMun mieleen ei ees juolahdaet voisin hiljaa kuunnellamitä sulle kuuluu ystäväin
JonnekinAina kiirehdinSoittaisin,mutta harvoin ehdinYstäväin, ystäväinToivon etten saapunut liian myöhäänYstäväin, ystäväinMiksen koskaan kertonut ettei oo sua tärkeämpää
En vastaile sun viesteihintai lettukesti kutsuihin,kun koitat meille aikaa järjestääJa sitten kerran vuodessa,kun päätän olla paikallataas tuittuilen, kun mörkö nälissään
JonnekinAina kiirehdinSoittaisin,mutta harvoin ehdin.Ystäväin, ystäväinToivon etten saapunut liian myöhäänYstäväin, ystäväinMiksen koskaan kertonut ettei oo sua tärkeämpää
Voisko se kysyä tätä uudestaan?Tää tulis saman tien sitä tapaamaanNää olis molemmat keinutuoleissaan,pieniä ihania, jotka leikkis vanhaa
Ystäväin, ystäväinToivon etten saapunut liian myöhäänYstäväin, ystäväinMiksen koskaan kertonut ettei oo sua tärkeämpää