Να ’χε χρώμα η μοναξιάστο χαρτί να ζωγραφίσωνα την κάνω θαλασσιάκαι αγέρα πελαγίσιο
Να της βάλω και πανιάγια ταξίδι τελευταίολιμανάκι στο Αιγαίοη δική σου αγκαλιά
Πιο καλή η μοναξιάαπό σένα που δε φτάνωμια σε βρίσκω μια σε χάνωπιο καλή η μοναξιά
Να ’ταν πέτρα η μοναξιάσκαλοπάτι να τ’ ανέβειςνα χαθείς στη λησμονιάγια να μη σε δω που φεύγεις
Και να γίνεσαι καπνόςσαν τσιγάρο που τελειώνειτώρα πια θα είσαι μόνηκαι θα είμαι μοναχός
Toivon, että yksinäisyydellä olisi ollut väriMaalaamaan sitä paperilleTekemään siitä meren värinJa valtameren ilman
Ja laittamaan siihen purjeetViimeiselle matkallePieni portti EgeanmerelläSyleilysi
Yksinäisyys on parempiKuin sinä, jota en voi tavoittaaKerran löydän sinut ja sitten taas kadotan sinutYksinäisyys on parempi
Toivon, että yksinäisyys olisi kiviAskelma sinulle, jota pitkin kiivetäSinulle joutua kadonneeksi unohdukseenJotten näe sinun lähtevän
Ja sinun muuttuvan savuksiKuten tupakka, joka on melkein palanut loppuunTästä lähtien olet yksinJa minä olen myös yksin